En ole mikään uranainen, päinvastoin, ainakaan mikäli uralla tarkoitaan jotakin noususuhdanteista ja pankkitiliä eksponentiaalisesti tai ainakin tasaisesti lihottavaa. Siitä huolimatta minulla on normaalisti koko ajan järjetön kiire. Minulla on kuitenkin uhmaikäiset kaksoset ja työ, joka työllistää usein iltaisinkin, ainakin ajatuksissa. Yritän myös paikkailla opintotuettujen vuosieni tekemisiä eräällä avoimen yliopiston opintokokonaisuudella. Sitten on vielä viime vuonna aloittamani liikuntaharrastus.
Nyt, kun olen sairaana, olen taas kerran valaistunut: minusta tuntuu, että iso osa tuosta kiirehtimisesti on täysin päätöntä, siis ylittää jaksamisen rajat.
Mietin, onko kaikilla aina niin kiire, kuin minulla on normaalina päivänä? Juoksevatko kaikki tuskanhiki niskassa töistä päiväkodille ehtiäkseen hakea lapset minuutilleen maksetuissa aikaraameissa? Onko kaikilla muilla aikaa katsella illat sarjoja tai lukea kirjallisuutta tai tavata kavereita sen sijaan, että käyttäisi lasten nukuttamiseen ja sitä edeltävään hässäkkään ainakin pari tuntia ja työasioista stressaamiseen toiset kaksi? Olenko jotenkin tehoton vai enkä osaa priorisoida? Vaikka olen ollut vasta pari päivää sairaana, minusta tuntuu kammottavalta palata tuohon tuttuun, arkiseen raviin.
Jotain on pakko jättää pois, jos aikoo jaksaa. Tiedän, että en kuitenkaan jätä. Toimin, kuten urheilussa. Lähden juoksemaan puolimaratonia poistettuani ensin ibuprofeenilla kurkkukivun ja joudun sen jälkeen kuukaudeksi liikuntakieltoon. Ei näin!
Mitä nyt sitten olen tehnyt tällä ajallani? Lapset ovat päiväkodissa. Olen puhekiellossa ja liikuntakiellossa. Jäljelle jää tietysti mm. netti. Olen oppinut sieltä tänäänkin paljon. Esimerkiksi:
1) Eilen Cannesin elokuvajuhlilla Kristen Stewart pukeutui mustaan Chaneliin, Kate Mossin sonnustautuessa punaiseen vintagemekkoon. Moni muukin pukeutui, Gettyimagesissa on tosi, tosi paljon kuvia.
2) Englannin sana "fecund" tarkoittaa hedelmällistä. Tuonkin olen joskus tiennyt. En osaisi käyttää sitä puheessa.
3) Joissakin maissa antibiootteja saa ilmeisesti tavallisesta ruokakaupasta. Amerikassa niitä myydään mm. eläinkaupoissa, ja jotkut ihmiset ostavat niitä sieltä omiin "tarpeisiinsa". En ymmärrä, miten joku haluaisi syödä antibiootteja vapaaehtoisesti, mutta ehkä melkein kaikesta voi tulla ainakin henkisesti riippuvaiseksi.
4) David Bowien kappaleeseen "Blackstar" tehty video on saanut paljon erilaisia tulkintoja. Erityisesti okkultistit ovat innoissaan. Uskalsin katsoa koko videon keskittyneesti vasta nyt, vaikka se ilmestyi jo viime marraskuussa.
PS.
Sitäpaitsi, sairausloma, saikku, mikä sana! Olen miettinyt sitäkin nyt, kun on ollut pari päivää aikaa miettiä. Eikös siinä olekin syyttävä kaiku, tyyliin ettäkö "tässä sitä vain lomaillaan" eikä olla työkyvyttömiä ollenkaan! Englannin "sick leave" ja ruotsin "sjukledighet" (jälkimmäisen jouduin toki tarkistamaan sanakirjasta) vaikuttavat lempeämmiltä ja ymmärtäväisemmilta sairastavaa kohtaan. (Kielikellossa on ollut jo lähes vuosikymmen sitten aiheesta mielenkiintoinen artikkeli, jossa Kelan silloiset kielenhuoltajat Virta ja Laaksonen suosittelevat sairauspoissaoloa käyttökielen vaihtoehdoksi tätä ilmiötä kuvaamaan. Taidan noudattaa heidän esimerkkiään jatkossa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti